Tällä kertaa kuvauskohteita ei tarvinnut lähteä etsimään takapihaa kauempaa.

Kuvaustekniikka noudatti melko pitkälti “määrä korvaa laadun” -periaatetta, eli säädin tarkennuksen käsin niin lähelle kuin kameralla (Canon A95) pystyy, eli noin 4 senttiin ja otin mahdollisimman paljon kuvia yrittäen pitää kameran etäisyyden kohteesta sellaisena, että kuva näkyi ruudulla terävänä.

Näin kameran automatiikka ei tuhlannut aikaa tarkennukseen, ja nopealiikkeisistä kuvauskohteista jäi jotain talteen muistikortille asti.